Välillä tulee päiviä, kun tuntuu, ettei mikään ole tarpeeksi. Itse ei ole tarpeeksi tai itsellään ei ole tarpeeksi jotakin. Aina pitäisi olla jotakin lisää, eikä voi vaan nauttia siitä hetkestä ja niistä asioista, mitä jo nyt on.
Miksi kaikkien on aina haettava uusia asioita elämiinsä, kun vanhat toimivat ja ovat varmasti tarpeeksi?
Itsensä patistaminen on ainakin tästä esimerkki. Pitää saada koko ajan tehtyä enemmän ja enemmän asioita. Kun kerran aloitit liikuntaharrastuksen, se on tehtävä kunnolla! - ääni sisällä kailottaa. Eikö se riitä, että käyt muutaman kerran viikossa lenkillä vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli? Kohta viimeisetkin motivaation rippeesi lähtevät, kun koko ajan on edettävä ja saatava enemmän ja enemmän.
Itse ainakin syyllistyn tähän ajoittain. En osaa vaan pysähtyä ja katsoa ympärilleni, mitä kaikkea siellä on. Ja kun nyt oikein ajattelen, minulla on kaikki hyvin. Niin kuin sinullakin. Ei tarvitse aina saada kaikkea; voi tyytyä hetkeen ja tehdä siitä niin hyvän, kun vaan voi.
Yritä tehdä olosi mukavaksi, missä ikinä oletkaan. Jos jotain ei huvita tehdä, tee jotain muuta. Varmasti jokin nappaa, olipa mieliala sitten millainen tahansa.
Mutta sitä haluan korostaa, että on tehtävä asioita, joista juuri itse nauttii. Omana esimerkkinä voin vaikka sanoa sen, että tykkään olla paljon omissa oloissani ja tehdä asioita itse. Nautin yksin asumisesta ja siitä, että saan olla niin sanotusti vapaa. Ilman vapauden tunnetta asiat eivät oikein tunnu sujuvan. Sen vuoksi, joskus tulee mietittyä, että pitäisiköhän mun nyt olla jossakin kavereiden kanssa ulkona hengailemassa; niinhän kaikki muutkin ovat.
No juttu on se, että ei tarvitse. Mietin aina tämän jälkeen, että olisinko onnellinen siellä. En. Joten miksi vaivautua ja tehdä jotakin vain sosiaalisen paineen alla. Muista olla oma itsesi ja tehdä vain asioita, mistä pidät. Hanki ympärillesi ihmisiä, jotka inspiroivat, eivätkä latista sinua.
Sama pätee itselleni urheilun kanssa. Rakastan urheilua, mutta liian yksipuolinen junttaaminen saman asian parissa käy itselleni loppupeleissä tylsäksi. Tässäkin asiassa tarvitsen sen tietyn vapauden tunteen, että saan päättää, mitä kulloinkin haluan tehdä; tehdä siis asioita fiiliksen mukaan.
Tästä syystä olen kokeillut vaikka sun mitä harrastuksia, eikä mistään ole löytynyt sopivaa. Olen vihdoin tajunnut, ettei tarvitsekaan. Tykkään inspiroitua muiden ihmisten liikkumisesta seuraamalla ig:ssä esimerkiksi joitakin urheilusivustoja, mutta pidän kaikessa silti oman pääni ja teen sitä, mikä minua huvittaa.
Käytiin tosiaan testailemassa uutta objektiiviani Canon ef 35mm/2, ja vielä löytyy tämän kanssa harjoittelemista. Joitakin sykysisiä kuvia tuli jälleen napattua.
Tässä viikonlopulta treeni:
Mäkivedot 15
Vatsarutistukset molemmille puolille 20x3 (en löytänyt nimeä, mutta aloitetaan makuultaan, ja vuorotellen kyynerpää koskettaa vastakkaista polvea jne.)
Sivuttain vastarutistukset 20x2 (maasta ei tosiaan nousta hirmu ylös, pääasiana se rutistus, mikä tuntuu vatsoissa)
Jalan- ja kädennostot 15x3 (naurattaa nää mun nimet, mutta tällekään en muista oikeeta :D periaatteessa siis jalannostot, mutta aloitetaan täysin makuultaan niin, että kädet on pään yläpuolella ja nostetaan jalat ja kädet yhtäaikaa ilmaa niin, että ne koskettaa toisiaan. Saman aikaisesti rutistetaan vatsoista.
+ alkuun lämmittelin hölkkäämällä portaita ylös ja alas muutaman kerran; tee mitä itse tykkäät!
Vatsoja tehdessä pitää muistaa keskittyä siihen, että alaselkä on kiinni lattiassa.
